Tulinen hevosenkenkäsaari - 62°58′37″S 60°39′00″W

Sää-, tuuli- ja jääolosuhteet vaikuttavat siihen, että voidaanko risteilyn aikana nousta maihin. Itse toivon tietenkin, että sää suosii meitä ja pääsemme nousemaan mahdollisimman moneen paikkaan.

© axily - Fotolia.com

Yksi mahdollista kohteista on Eteläisten Shetlandsaarten tuliperäinen Deception Island. Saari on hevosenkengän muotoinen ja läpimitaltaan vain noin 12 km.  Saari on alkujaan uponnut tulivuori, jonka kraaterin huippu täyttyi vedellä ja muodosti tulivuorialtaan. Kun yksi seinämä luhistui, niin siitä tuli noin 230 metriä leveä roomalaisen meren jumalan Neptunuksen mukaan nimetty sisäänkäynti, josta pääsee purjehtimaan Port Foster-luonnonsatamaan.

© snapgalleria - Fotolia.com

Tulivuori oli erityisen aktiivinen 1700- ja 1800-luvuilla, mutta tulivuoren purkauksia tapahtui myös 1967 - 1970, jolloin saaren tutkimusasema sai pahoja vaurioita. Vuonna 1992 alueella todettiin seismistä aaltoilua ja alueen veden lämpötila nousemista, jotka voivat ennustaa uuden aktiivisen tulivuoren aikakautta. Alue onkin luokiteltu riskialueeksi, vaikka todennäköisyys purkaukselle lienee pieni ja yleensä purkauksia ennakoivat jopa viikkojakin kestävät maanjäristykset, niin koskaan ei voi tietää, sillä purkaus voi tapahtua myös ilman mitään ihmeempää varoitusta! Mikäli saarella sattuisi olemaan tulivuoren purkautuessa, ei sieltä todennäköisesti pääsisi pakoon. Aihetta on kuitenkin selvitetty ja pelastussuunnitelmiakin katastrofin varalle on jo tehty.

Hylkeenpyytäjät tunsivat jo 1820-luvulla sataman nimellä Port Williams, kapteeni William Smithin mukaan, joka löysi Eteläiset Shetlandsaaret. Nykyisen nimensä satama on saanut brittiläisen meriupseerin Henry Fosterin mukaan, joka osallistui lukuisille tutkimusmatkoille Antarktiksen alueella ja ilmeisestikin teki lukuisia tieteellisesti arvokkaita havaintoja ja sai näin nimikkosataman.

L© Klaas Köhne - Fotolia.com

Valaanpyynti sai alkunsa norjalaisten toimesta 1906-1907, kun Whalers Bay tarjosi suojaisan paikan valaanpyyntialuksille ja valaanrasvan prosessoinnille. Vuona 1908 saarelle rakennettiin hautausmaa, jonka vuoden 1969 tulivuorenpurkaus tuhosi ja se vei mennessään myös sinne kymmenelle merelle kadonneelle miehelle pystytetyn muistomerkin. Norjalainen yritys perusti Whalers Bayhin valaanpyyntiasema Hektorin vuonna 1912 ja se oli toiminnassa aina vuoteen 1931.

Tätä nykyä saari on turistikäytössä ja odotankin, että poltteleeko rantahiekka varpaita ja miten lämmintä rantavesi mahtaakaan olla. Toivottavasti ei kuitenkaan ala vesi ensi tammikuussa poreilemaan liikaa.

© axily - Fotolia.com

Lähteet:
Wikipedia
http://www.deceptionisland.aq/documents/whalers_bay_conservation_strategy.pdf

SMELLIE, J.L., LÓPEZ-MARTÍNEZ, J., THOMSON and others. 2002. Geology and geomorphology of Deception Island. BAS GEOMAP Series, Sheets 6-A and 6-B, 1:25 000,

supplementary text, 77 pp. Cambridge, British Antarctic Survey