Matkan kalusto

© Pauli Araneva

Nikon D3
Nikon D4
AF-S Nikkor 14-24 f:2,8
AF-S Nikkor 24-70 f:2,8
AF-S Nikkor 70-200 VR f:2,8
AF Micro Nikkor 105mm f:2,8
Tamron AF 24-135mm f/3.5-5.6 SP 
iPad w/Retina
Lumia 920
Lacie ulkoinen kovalevy
Sony Vaio 10"

Matkalle mukaan otettava kalusto alkaa olla selvä, tosin jotakin pieniä muutoksia voi vielä tulla, kun tässä on vuosi aikaa, mutta ei varmaan mitään merkittävää.

Mukaan lähtee kaksi kameraa ja sitten kaikki muu tarpeellinen kuvien ottoa varten, kuten eri objektiivit, muistikortit ja kovalevy kuvien varmuuskopiointia varten. Lisäksi IPad, jolla kirjoitan matkahavainnot ja Vaiolla voi pienimuotoisesti käsitella kuvia ja ehkä lähettää kuvat iPadiin. Puhelimet ovat tietysti mukana ja tarkoitukseni on vaihtaa nykyinen HTC Lumiaan ennen matkaa. Tosin on vielä selvitettävä, että voiko puhelimia käyttää MCP (Maritime Communications Partner) - satelliittiyhteyksillä ja jos, niin mitä se maksaa.

Valokuvaukselta odotan paljon, päivittäin sään salliessa noustaan maihin ja  hyvällä tuurilla saamme kuvia ainakin pingviineistä ja muista linnuista. Hienoa olisi saada kuvia myös merileijonista ja varsinkin valaista. Maissa ollaan suhteellisen lyhyitä aikoja, joten maisemia katsellaan pääosin laivan näköalasalongista. Laivalla on myös oma valokuvaaja, joka järjestää valokuvatyöpajoja ja käytännön harjoituksia kannella, jotta matkustajat saisivat mahdollisimman onnistuneita kuvia matkastaan. Aion ehdottomasti osallistua niihin.

Internet-yhteydet eivät aluksella ole kovin hyvät, joten reaaliaikista blogipäivitystä ei todennäköisesti voi tehdä.

Ei kenenkään manner

© cpauschert - Fotolia.com

Etelämanner on viidenneksi suurin maanosa ja siellä ei ole yhtään valtiota - sitä ei siis omista kukaan ja matkustaja ei tarvitse sinne matkustaakseen viisumia.

Moni valtio on vaatinut Etelämantereelta alueita, mutta näihin vaatimuksiin ei ole kansainvälisesti suostuttu.

Kiistoja alueista kuitenkin tuntuu olevan ja tänään olikin uutisissa, että Argentiina ei hyväksy sitä, että Iso-Britannia aikoo nimetä uudelleen osan hallitsemastaan alueesta kuningattaren mukaan.
Argentiina ei hyväksy päätöstä vaan pitää päätöstä paluuna imperialistiseen aikaan. Argentiina pitääkin kyseisiä alueita ominaan.

Jään keskellä ei asumisviihtyvyys varmaan kovin hyvä olisi - tutkimusasemia Etelämantereella sen sijaan on useita ja suurin osa vaikuttaisi olevan miehitettyjä.

Vain harvat kasvit viihtyvät siellä ja niiden kasvukausi lienee lyhyt. Turistit ilmeisesti ovat vaikuttamassa kasvustoon ja mikäli tekniikka&talous -artikkelia on uskominen, niin tulokaskasvit hivuttautuvat Etelämantereelle turistien vaatteiden ja kenkien mukana, vaikka turistien jalkineet aina ennen ja jälkeen maihinnousujen tietääkseni desinfioidaan.

Etelämantereella on paljon lintuja ja tunnetuimmat ovat tietenkin pingviinit, joita on 5 eri lajia.  Lisäksi siellä on valaita ja hylkeitä; täytyy toivoa, että todella saamme myös nähdä niitä!

Meidän matkamme suuntautuu Antarktiksen niemimaalle. Niemimaa sijaitsee Etelämantereen rannikolla Etelä-Amerikan kohdalla läntisellä pallonpuoliskolla ja aluetta ovat vaatineet itselleen niin Iso-Britannia, Argentiina kuin Chilekin.

Meidän matkamme Antarktikselle alkaa Argentiinasta, lennämme Buenos Airesiin ja sieltä sitten Ushuaiaan, josta risteily alkaa.

Ajoissa liikkeelle maailman laidalle

© artincamera - Fotolia.com

Näin aikaisin en ole koskaan ollut liikkeellä matkan varauksessa.

En halunnut joutua tilanteeseen, että matkaa ei enää saisikaan ja laiva olisi jo täynnä, kun vihdoin ymmärtäisin varata matkan. Joten ratkaisuna oli varaus ja siitä johtuen noin vuoden kestävä etukäteismatkustus reitillä ja kohteissa.

Risteilyliput on varattu ja matka alkaa Ushuaiasta, Kaupungista maailman laidalla, tammikuussa 2014.

Ushuaia on maailman eteläisin kaupunki, vaikkakin sitä etelämmästäkin löytyy asutuskeskuksia. Sieltä löytyy myös vankila, joka tosin suljettiin ja vuonna 1947 ja toimii nykyään museona.

Meille Ushuaia toimii kuitenkin lähtösatamana suurelle seikkailulle Etelämantereella.

Lomalle Etelään

© kargwl - Fotolia.com

Mietintä sopivasta lomakohteesta päättyi, kun puolitoista viikkoa sitten sattumalta googlasin Antarktikseen ja sinne tehtäviin risteilyihin - paluuta muuhun ei enää ollut. Mielessä oli käynyt niin Uusi-Seelanti kuin Australia ja Etelä-Amerikka ja sitten melkein suunta muuttuikin jo kaupunkilomakohteeksi Euroopassa - mutta satunnainen googlaus "lomamatkat tammikuu 2014" muuttivat suunnan ja hyvä niin. 









Viikon kestänyt esiselvitys matkanjärjestäjistä on tehty ja tänään lähetin matkavarauksen Klassinen tutkimusmatka-risteilylle. Hulluinta on tietenkin se, että pelkään kovaa merenkäyntiä ja tulen myös yleensä merisairaaksi ja voi jopa olla niin, että huonon sään takia ei juuri maihinnousuja ole - matkareittikin saattaa muuttua, koska Etelämantereen sää on niin vaihteleva. Olen kuitenkin intoa täynnä ja odotan kovasti, että saisin nähdä pingviinejä, joiden pitäisi juurikin tammikuussa kuoriutua, jolloin matkamme alkaa. Etelämantereella on siis tammikuussa 2014 kesä ja lämpötila voi olla nollassa ja aurinko ei laske lainkaan.

Etelämantereella ei juuri kasveja ole, Wikipedian mukaan siellä kuitenkin kasvaa sammalta ja jäkälää sekä levää. Jääkarhuja ei ole, mutta merileijonia, hylkeitä ja valaita on ja tietenkin pingviinejä.

Enää 385 päivää matkan alkuun.